Luonnonmaiseman inventointi

Etusivu / Suomeksi / Pielavesi-Info / Pielaveden kylät / Pohjois-Pielavesi / Maisemanhoitosuunnitelma / Luonnonmaiseman inventointi

Maisemarakenne
Topografia

Maa- ja kallioperän eri osatekijät muodostavat alueen topografian. Se vaikuttaa vesiolosuhteisiin, ilmastotekijöihin sekä välillisesti kasvillisuuteen. Maaston korkeimmat kohdat ovat vedenjakajia, matalimmilla alueilla sijaitsevat vesistöt. Alarinteisiin ja notkelmiin muodostuvat kasvillisuuden kannalta suotuisat kasvuolosuhteet (kosteus- ja lämpöolot). Suunnittelualueen pinnan muodot ovat vaihtelevia. Alavinta on lounaassa, jossa avautuu laaja-alainen Pielavesi –järvi. Maapinnan korkeus järven rannalla on 102 metriä mpy, josta maasto kohoaa koilliseen ja luoteeseen jättäen Koivujärvestä laskevan Koivujoen ja Ruukinlammen alavalle valuma-alueelle. Maasto kohoaa Pielavesi –järven Isolahden länsipuolella Rinteenvuorelle 167 metriä mpy sekä Laukkalan ja Vaaraslahden välissä olevan Tommonmäelle 188 metriä mpy. Vaaraslahden pohjoispuolella oleva Hirvivuori on alueen korkeimpia kohtia. Sen korkeus merenpinnasta on 217 metriä. Liite 1.

Suunnittelualueen halki kulkee kaakosta luoteeseen suuntautuvia selänteitä. Sora- ja hiekkaesiintymät keskittyvät kuntaa halkoviin harjujaksoihin, joista yksi suuntautuu Iso-Pajusen pohjoispuolelle. Siinä se jakautuu kahtia ja luoteeseen suuntautuva jakso päättyy Vaaraslahden Tikkalanniemeen. Harjut tuovat korkovaihtelua maisemaan.

Kasvillisuus

Pielavesi kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja Suomen maisemamaakuntajaossa alue kuuluu Keski-Suomen järviseutuun ja Pohjois-Savon järviseutuun. Alueella vaihtelevat keskinkertaiset ja karuhkot metsämaat mustikkatyypin kuusikoista kuivahkoihin puolukkatyypin mäntykankaisiin. Tienvarsimetsät ovat suurelta osin nuorehkoja sekametsiä, joita varttuneemmat havupuu- ja lehtipuumetsät pilkkovat.

Maisemasuunnittelun yhteydessä kasvillisuutta ei ole inventoitu. Pohjois-Pielaveden kylien alueella on Naturaan kuuluvia lehtoja Hirvijärvellä sekä Sulkavalla Valkeiskylässä ja Ventojoella sijaitsevat vanhat metsät. Valkeiskylän kuusivaltainen metsä on luonnontilainen ja Ventojoen vanha metsä on luonnontilaisen kaltainen, jossa on erityinen jokikasvillisuus.

Vesistö ja pohjavesialueet

”Pielaveden keskiosia hallitsevat Kymijoen vesistön Rautalammin reittiin kuuluvat Pielavesi ja Nilakka, joita yhdistää Säviän virta ja kanava. Järvet ovat 102 metrin korkeudella merenpinnasta. Pielaveden lukuisista saarista suurin on Kirkkosaari.” ”Koivujärvi Kiuruveden rajalla laskee alavien suoalueiden läpi virtaavaa Koivujokea pitkin Pielaveteen.” ”Koivujoki laskee Koivujärvestä, joka on 30 metriä ylempänä kuin Pielavesi –järvi. Koivujoessa on useita koskia.” (Finlandia. 1985,94.)Koivujoki kuuluu Naturaan.

Pohjois-Pielaveden vaikuttavin maisemallinen tekijä on Pielavesi –järvi, johon sijoittuva Salonsaari on pinta-alaltaan yli 250 hehtaaria. Suunnittelualueella on useita järviä, kuten Sulkavanjärvi, Kotajärvi, Sopenjärvi, Aittojärvi, Savijärvi, Valkeisjärvi ja Saarisjärvi sekä useita pienempiä järviä ja lampia. Naturaan kuuluva Koivujoki sijaitsee suunnittelualueen lounaiskulmalla. Savijoki, Tommonjoki ja Kivikanava alittavat Vaaraslahdelta Laukkalan kautta Saarelaan menevän tien. Pien-Sulkavan kivikanava (Ventojoki) sijaitsee alueen kaakkoiskulmassa. Useat pienet lammet avautuvat tiemaisemaan. Kaukomaiseman ulkopuolelle jää useita lampia, kuten Tommonmäellä sijaitseva Rahalampi.

Pien-Sulkavan kanava rakennettiin Pien-Sulkava-järven kuivattamiseksi viljelymaaksi. Ensimmäinen järven lasku tapahtui vuosina 1889 – 1894, jolloin siihen osallistui 15 osakasta pitäjänrajan molemmilta puolin. Pien-Sulkavan –järvi kuivui pieneksi rapakoksi, mutta suurin osa vesijätöstä oli liian märkää viljeltäväksi. Laskukanavan piti olla yli kilometrin pitkä ja se jäi liian matalaksi. Toinen järvilaskutoimenpide tehtiin vuonna 1946, jolloin työ teetettiin työsiirtolatoimikunnan ensikertalaisilla alle vuodeksi tuomituilla rikoksentekijöillä. Ensimmäiset työsiirtolat aloittivat toimintansa elokuussa vuonna 1946. Pien-Sulkavan työsiirtolan vangit olivat Pohjois-Savon maanviljelyspiirin töissä. He ojittivat Pien-Sulkavan vesijättö aluetta ja syvensivät Ventojokea mm. louhimalla kallioon kivikanavan. Vangit yöpyivät parakeissa Viinamäen lähellä muutaman sadan metrin päässä maantieltä. Vankeja oli aluksi kymmenkunta, mutta myöhemmin siirtolassa oli yhdellä kertaa 25 – 40 vankia ja 4 – 5 vartijaa. Pien-Sulkavan järvikuivioon purkautuva vesimäärä lisääntyi metsä- ja pelto-ojitusten vuoksi, jolloin laskukanava ei vetänyt tarpeeksi nopeasti purkautuvaa vesimäärää. Tarvittiin kolmas kuivatus, joka tehtiin 1970-luvun lopulla. Valtio myönsi rahat työhön ja Kuopion vesipiiri teetti työn. Kolmas kuivatus tehosi. (Saila Tikka. Sähköposti. 2003).

Selkäys- ja Niemisjärveä laskettiin jo 1800-luvulla, mutta kanavat jäivät kapeiksi. Vuosina 1936 – 37 aloitettiin järvien laskut uudelleen heinämaan lisäämiseksi. Uudelleen kanavoitavia kanavia oli yli kymmenen. Laukkalan kylässä Savijärven kivikanavan työvaiheet aloitettiin vuonna 1936 ja päätettiin vuonna 1937. Savijärven kanavointia jouduttiin uusimaan noin viisikymmentä vuotta myöhemmin. (Alueinventointilomake.Pielavesi.)

Molemmat kivikanavat ovat osa Pielaveden järvilaskujen historiaa. Ne ovat muuttaneet kylien maisemallista luonnetta.

Maaperä

Kallioperä on pääasiassa graniittia ja gneissiä, sedimenttisyntyisiä syväkiviä. Säviän kylän alueelta on löydetty kuparimalmiesiintymä. Hirvivuoren ja Hirvijärven väliset lehdot viittaavat emäksisten kivilajien keskittymään.

Pielavedellä on esiintynyt Lampsunmäessä mustaa amfiboliliusketta ja Karhukankaalla rikkonaista, punaista graniittia sekä Kukkomäessä on aikoinaan tuotettu kalloin pintaosista vaaleanpunaista, pienirakeista voimakkaasti suuntautunutta graniittia. Pielavesi-järven alla olevan malmiesiintymän hyödyntäminen on estynyt sen louhimisen vaikeuden vuoksi. (Kanta-oksa, R. 1991.Ylä-Savon Luonto ja luonnonvarat. Savon Luonto 22, 67 - 69.)

Yleisin maalaji on moreeni, joka muodostaa kaakosta luoteeseen suuntautuvia selänteitä. Sora- ja hiekkaesiintymät keskittyvät kuntaa halkoviin harjujaksoihin. Kaakosta Maaningan rajalta alkava harjujakso haarautuu Löytynjärven tuntumassa kahtia, joista toinen haara suuntautuu Iso-Pajusen pohjoispuolelle, jossa se jakautuu kahtia. Luoteeseen suuntautuva jakso päättyy Vaaraslahden Tikkalanniemeen.

Vallitseva maalaji metsäalueilla on eloperäistä maalajeista ja kivennäismaalajeista koostuvaa kasvualusta. Moreeniselänteiden välisissä notkelmissa on turvetta. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Järvien läheisyydessä esiintyy kerrostumia, joiden maalajit ovat savi ja siltti. Jokien varsilla on jokikerrostumia, joiden maalajit ovat sora, hiekka ja siltti.