Ainutlaatuisia kokemuksia
Jautlandia
Jautlandia on geokätköilijöiden huvipuisto. Alue sisältää noin 30 kappaletta erilaisia kätköjä, jotka ovat tehneet Ari Jauhiainen. Jauhiaisen tekemiä kätköjä on kaiken kaikkiaan 70 käytössä. Tavallisesti geokätköt yritetään piilottaa, mutta Jauhiainen laittaa omansa kaiken kansan korpitaiteeksi. Jautlandiassa yhdistyvät siis korpitaide ja geokätköt. Käyntikohde on avoinna yleisölle ympäri vuoden.
Osoite: Leväsentie 508, 72530 Säviäntaipale
Pielaveden Kirkkosaari ja viimeiset kiusaukset
Pielaveden Kirkkosaarella on merkittävä kulttuuri- ja kirkkohistoriallinen rooli seudun ja Suomenkin historiassa. Saaren keskeinen sijainti Pielavesi -järven vesireittien keskellä kertoo ajasta, jolloin järvet olivat tärkeimmät kulkuväylät ja kirkkomatkat tehtiin veneellä tai talvisin jäätä pitkin. Vesireitit tekivät Kirkkosaaresta myös seudun sydämen ja hengellisen elämän keskuksen.
Nykyisin Kirkkosaaren nähtävyytenä ja maamerkkinä toimii 1748 valmistunut kellotapuli, sitä ympäröivä vanha museohautausmaa sekä useita muistomerkkejä. Hautausmaalla on edelleen nähtävissä 1860-luvun nälkävuosien uhrien muistomerkin ympärillä sijaitsevien joukkohautojen painanteet. Tuolloin tauteihin ja nälkään nääntyi seurakunnan 12 000 asukkaasta yli 2 000 asukasta.
Vesireittejä pitkin Kirkkosaareen saapui aikanaan myös maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen (1777–1852), joka etsi saaren seppää. Ruotsalaisen saapuessa Kirkkosaareen seppä oli kuitenkin muuttanut. Heidän myöhemmin tavatessaan seppä Jaakko Högman (noin 1750–1806) lausui yhdet Suomen hengellisen historian tunnetuimmista sanoista: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki.”
Tätä keskustelua ja kohtaamista pidetään yhtenä Suomen herännäisyyden historian keskeisistä hetkistä, sillä Ruotsalaisesta tuli myöhemmin liikkeen tunnetuin maallikkojohtaja. Pielaveden maisemasta ja henkilöistä ammensi myöhemmin myös Pielavedellä syntynyt kirjailija Lauri Kokkonen (1918–2001) kirjoittaessaan Kirkkosaaressa, Taivaanvuoheksi nimetyssä kesäpaikassaan, näytelmää ”Viimeiset kiusaukset”. Sen kuuluisimmissa kohtauksissa Paavo palaa mielessään menneisiin, vanhaan herännäisperinteeseen ja mitä todennäköisemmin myös Kirkkosaareen.
Maallikkosaarnaajan viimeiset kiusaukset toivat koko kansan kuuluisuuteen Lauri Kokkosen pikkuserkku akateemikko Joonas Kokkonen (1921–1996) säveltäessään näytelmästä oopperan. Myös Joonas Kokkosen kesäpaikka sijaitsi Pielavedellä, Kirkkosaaren viereisessä saaressa. Hänen poiketessa kauppareissullaan Taivaanvuohessa Lauri Kokkonen kertoi saaneensa ”Viimeiset kiusaukset” -näytelmän juuri valmiiksi ja pyysi saada lukea sen pikkuserkulleen. Kuultuaan tuoreen teoksen Joonas Kokkonen totesi sen olevan lähes valmis ooppera. Innostus oli niin suurta, että kauppareissu jäi tekemättä. Pielavedellä sijainnut kesäpaikka toimi jälleen inspiroivana ympäristönä, kun Joonas Kokkonen teki taustatyötä sävellystään varten.
Näytelmäkäsikirjoituksen ja oopperan lisäksi Kirkkosaaren rakennusperintö elää Pielavedellä. Puretun kirkon hirsistä alkoi Rantakylän koulun rakentaminen. Kotiseutumuseon päärakennus on siirretty Kirkkosaaresta ja Kellotapulin kellot soivat Pielaveden kirkonkylän kirkossa.
Historiallinen Kirkkosaari sijaitsee erillään kirkonkylästä ja sinne saavutaan maanteitse sillan kautta.
Osoite: Kirkkosaarentie 687, 72400 Pielavesi
Lisätietoja Kirkkosaaresta löydät Nilakan seurakunnan verkkosivuilta:
Lepikon Torppa
Pielavedellä on presidentti Urho Kaleva Kekkosen syntymäkoti. Torppa muodostettiin 1800- luvun puolivälissä, jolloin se oli yksi Suomen silloisen suuriruhtinaskunnan 73.000 torpasta.
Presidentti Kekkosen isä Juho Kekkonen, hankki asumisoikeuden torppaan kevättalvella 1900 ja muutti vaimonsa Emilian kanssa Pielavedelle kesällä samana vuonna. Perheen esikoispoika Urho Kaleva syntyi 3.9.1900.
Kekkoset muuttivat pois Pielavedeltä presidentin ollessa 6-vuotias. Tämän jälkeen rakennus koki monia vaiheita. Se vaihtoi usein omistajaa ja sen ulkoasua muutettiin niin, että rakennus oli lopulta kaksikerroksinen ja laudoilla vuorattu. Lepikko-säätiö hankki rakennuksen omistukseensa 1966, jonka jälkeen se museoviraston johdolla entistettiin siihen asuun, joka sillä oli Kekkosten siinä asuessa 1900 -luvun alussa.
Lepikon torppa ansaitsee paikkansa kansallisena muistomerkkinä jo pelkästään sen vuoksi, että se on maamme pitkäaikaisemman valtionpäämiehen syntymäkoti. Tämän lisäksi se kuvaa viime vuosisadan alun rakennusperinnettä ja elinolosuhteita.
Rillankivi
Kivikkoisella harjanteella sijaitseva muinaismuistona suojeltu siirtolohkare on toiminut historiallisten maakuntien Pohjanmaa, Savon ja Hämeen rajamerkkinä ilmeisesti jo 1400-luvulta lähtien. Rajankäyntien yhteydessä kiveen on tehty hakkauksia. Rajakivi on liitetty myös vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhaan, mutta tästä ei nykyään katsota olevan todisteita. Rajamerkki sai nimen Rillankivi vuoden 1736 kartoituksessa.
Rajakivi on nykyään Pielaveden, Pihtiputaan ja Pyhäjärven kuntien rajalla ja siten myös Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajakivi.
Osoite: Pyhäsalmentie 3800, Pielavesi. Pyhäsalmentiellä opasteet kohteeseen.
Rillankiveltä lähtee 1.3-5 km pitkä merkitty luontopolku, jonka lähtöpisteessä on laavu, tulipaikka ja wc.
Sähkökaappitaide
Löydät tarinat kunkin kaapin takana alhaalta. Sähkökaappitaidetta löytyy ympäri Pielaveden kirkonkylää.
Kaappi Torin laidalla, Pihlajien alla
”Eräs lääkäri on jäänyt monen paikkakuntalaisen mieleen, hän oli legendaarinen kunnanlääkäri Veikko Kolehmainen, joka oli virassa vuodesta 1931 vuoteen 1957.
Lääkärin puoliso Anna, puhui ruotsia. Suomea puhuessaan hän käytti monia kuvailevia ilmauksia. Kolehmaisilla oli matkalla mukana “eväkset”, kuten kaloillakin oli. Toisinaan perheessä syötiin “tähtiruokia”, joka tarkoitti tähderuokia. Kun tohtoria pyydettiin puhelimeen, hän saattoi vastata: “Ei, tohtori ei ole kotona, hän on ruumiin avastuksessa!” Tuosta lauseesta jäi perheen pariin ilmaus ruumiin avajaiset!
Lääkäritalon edessä oli Kolehmaisten tenniskenttä, Anna-rouvan kielessä tennismaila muuttui tennismaljakoksi.
Perheellä oli tapana kylätellä parempiosaisten tuttavien luona. Kyläläisten oli mielenkiintoista seurata perheen kulkua poluilla ja teillä.
Kolehmaisen perheellä oli oma ranta, jonne ei muut saaneet mennä.
Tohtori oli itse kova uimari, menestynyt jopa mestaruuskilpailuissa, ja kannusti lapsiaan harjoittelemaan. Valkoisen takit helmat vain liehuivat, kun tohtori juoksi rantaan sekuntikello kädessä ja komensi lapsiaan kilpaan.
Perheessä oli kotiapulainen, iältään n. 20-25-vuotias.
Teijun hyppyrimäki oli juuri valmistunut. Pojat kävivät siellä innokkaasti hyppäämässä ja kotiapulainen kuunteli kiinnostuneena poikien juttuja.
Kun kotiapulaisella oli seuraava vapaailta, hän meni Teijulle, kiipesi torniin ja hyppäsi puusuksilla alas mäestä.
Sitä näkyä olisi moni ihmetellyt, jos olisi sattunut paikalle! Kotiapulaisella oli hame päällä ja helmat vain vauhdissa hulmusivat.”
Tekijä Joni Virolainen
Kaappi Kulmittain torille, Kirjakulman talon vasemmalla puolella
”Keijo oli Rannankylän ala-asteella ollessaan koulun paras juoksija. Koulun urheilukilpailuissa kahden ylimmän luokan pojat juoksivat 800 metriä. Keijo pyyhkäisi keulille ja otti pian parinkymmenen metrin johdon ja veti tällä tapaa joukkoa ensimmäisen kierroksen. Toisen kierroksen alkaessa alkoi askel painaa ja vauhti hidastui. Toiset pojat kirivät innolla Keijon ohi. Takakaarteessa Keijo sain uusia voimia ja pinnisti lisää vauhtia niin, että ennen maalia venähti toisiin rakoa kymmenkunta metriä. Kilpailun jälkeen koulunjohtaja Matti Näsänen kysyi Keijolta: – Meinasitko kangistua?
– En, piästin vuan muuttii välillä etteen, että niilläkin oes ollu vähän mukavoo.”
Tekijät: Elsi Kantola ja Lilian Tissari
Kaappi Kirjaston edessä, tielle päin
”Puukoulun yläkerrassa oli 1960-luvulla kotitalousopetusluokka vaikka vesijohtoa ei sinne ollut vedetty.
Oppilaat valmistivat marjapuuroa jälkiruuaksi. Puurokattila vietiin ulkorappusille jäähtymään. Kuinka ollakaan, kattilaa ei hetken kuluttua ollutkaan. Ei näkynyt eläinten jälkiä, eikä mitään muutakaan katoamiseen viittaavaa. Hetken kuluttua huomattiin että kattila on rappujen edessä maassa ja vieläpä oikeinpäin. Oli talvi, rappusilla oli lunta ja jäätä, joten lämmin kattila oli liukunut omia aikojaan rappuselta toiselle ja lopulta alas asti.”
Tekijä: Aleksi Salminen
Kaappi Kirjaston edessä, kirjastoon päin
”Pielaveden pitäjän vankitupa rakennettiin Kyöstilän törmälle 1862. Vankisuojat olivat kooltaan niin pieniä ettei mies mahtunut seisomaan suorana sisällä, jopa kahleita käytettiin.
On kerrottu että Kyöstilässä kummittelee, olisivatko entisen vankilan asukit asialla. Nykyiset asukkaat kertoivat että kun heidän äänekäs perheensä muutti taloon, ei kummituksilla ole ollut mitään asiaa olla saman katon alla.
Pieksupetäjä kasvaa Kyöstilän oikealla puolella, lähellä taloa mäntyryppään keskellä. Se on kärsinyt, latvastaan erikoinen puu, jonka juurella on iso kivi ja vihreä luonnonsuojelumerkki. Rikollinen kiinnitettiin puun kylkeen lyötyyn aspiin nahkaremmillä tai tuohiköydellä käsistään riippumaan. Pieksäjällä oli 60-80 sentin pajuvitsapari, jolla rikollista lyötiin selkään. Lyönnin jälkeen vaihdettiin vitsat, rangaistuksena saattoi olla 20 tai jopa 40 paria lyöntejä.
Luonnollisesti rangaistusta kärsineen huuto kiiri kauas. Kerrotaan että eräs pieksettävä olisi kärsinyt rangaistuksen ääneti, ja kun häneltä asiaa tiedusteltiin oli vastaus “En ole tullut Pielavedelle lukkarin vaaliin!”
Vankila-ajan jälkeen Kyöstilässä pidettiin mielisairaita.
Vuonna 1927 rakennus siirtyi Pielaveden seurakunnan omistukseen, ja siitä tuli Pikkupappila, kappalaisen virka-asunto.”
Tekijä: Julius Remes
Kaappi Helluntailaisten kirpputorin edessä
”Pielaveden nimismiespiirissä oli poliisiautona Volga-merkkinen henkilöauto. Auto palveli kunniakkaasti loppuun asti, mutta sitten tuli aika vaihtaa uusi auto. Vaihdettavat autot ajettiin Helsinkiin autovarikolle, josta saatiin uusi auto tilalle. Pielavedeltä vaihtoreissulle lähtivät ylikonstaapeli Teuvo Laukkanen sekä konstaapeli Tapio Malkki, joka toimi kuskina. Matka taittui kommelluksitta aina Mikkelin seutuville saakka, kunnes takapenkillä istunut Laukkanen koputti kuskia olkapäälle ja kehotti tätä lisäämään vauhtia, sillä ylikonstaapelin havaintojen mukaan auton takapyörä oli pyrkimässä auton ohi. Takapyörä oli irronnut ja kulki auton rinnalla. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin kuitenkin vahingoitta ja Pielavesi sai uuden poliisiauton.”
Tekijä: Immo Kantola
Kaappi Pappilantien ja Puustellintein kulma (torilta Laivuriin päin)
”Kartanon omistaja, liikemies Petter Lyytikäinen piti kauppaa Saarelassa.
Hän rakennutti 1870-luvulla varastorakennuksen, makasiinin, Pielaveden kylän rantaan osittain veden päälle paalujen varaan. Tiettävästi rannankyläläiset olivat päättäneet ettei kukaan myy tai vuokraa maata Lyytikäiselle. Makasiiniin rahdattiin hevospeleillä Tuovilanlahteen laivalla tuotua tavaraa. 1880 makasiinin viereen rakennettiin Pielaveden Höyryvenhe Oy:n laivalaituri.
Kaupanpito Rantalassa alkoi 1886 Saarelan kaupan sivuliikkeenä. Matami Berglund hoiti kauppaa ja oli tarkka paikkojen siisteydestä ja kaupan väen huollosta. Hän opetti kauppa-apulaisille hyvää käytöstä ja ruotsin kieltä, josta oli hyötyä liike-elämässä.
Rantala toimi monella tapaa ihmisten apuna, sieltä toimitettiiin mm. apteekkiasioita, odoteltiin laivaa ja käytettiin puhelinta.”
Tekijä: Tanja Mönkkönen
Taidelenkki
Taidelenkki on noin 3,4 kilometrin mittainen lenkki Pielaveden kirkonkylällä. Taidelenkin varrella on 25 ympäristötaideteosta sekä sähkökaappitaidetta.
Taidelenkki toteutettiin osana Kyläraittien Taidemuseo -hanketta.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Voit ladata Taidelenkin kartan alla olevasta tiedostosta.