Siirry sisältöön

Ainutlaatuinen kokemus

Jautlandia

Jautlandia on geokätköilijöiden huvipuisto. Alue sisältää noin 30 kappaletta erilaisia kätköjä, jotka ovat tehneet Ari Jauhiainen. Jauhiaisen tekemiä kätköjä on kaiken kaikkiaan 70 käytössä. Tavallisesti geokätköt yritetään piilottaa, mutta Jauhiainen laittaa omansa kaiken kansan korpitaiteeksi. Jautlandiassa yhdistyvät siis korpitaide ja geokätköt. Käyntikohde on avoinna yleisölle ympäri vuoden.

Osoite: Leväsentie 508, 72530 Säviäntaipale

Kirkkosaari

Vuonna 1683 pielaveteläiset talonpojat anoivat Viipuri piispa Pietari Bångilta lupaa rakentaa Pielavedelle kappelikirkko. Piispa antoikin luvan, mutta rakentaminen jäi tältä erää. Kappelin rakentaminen tuli uudelleen esille vuonna 1692, jolloin pielaveteläiset anoivat kappelikirkkoa, hautausmaata ja pappia. Sillä kertaa kirkon rakentamisen esteeksi tulivat nälkävuodet ja suuri Pohjan sota sekä isoviha.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen vihdoin ryhdyttiin kirkon rakentamistoimiin. Ensimmäinen kirkko valmistui viimeistään vuonna 1691 Lammassaloon, jota on sittemmin nimitetty Kirkkosaareksi. Tähän kirkkoon liittyy laajalle levinnyt sanonta;” ahtaat paikat kuin Pielaveden kirkossa”. Tänä päivänä vanhalla kirkkomaalla on jäljellä enää kellotapuli noin vuodelta 1748 sekä 1860-luvun nälkävuosien aikana menehtyneiden muistomerkki.

Lisätietoja Kirkkosaaresta löydät Nilakan seurakunnan verkkosivuilta:

Lepikon Torppa

Pielavedellä on presidentti Urho Kaleva Kekkosen syntymäkoti. Torppa muodostettiin 1800- luvun puolivälissä, jolloin se oli yksi Suomen silloisen suuriruhtinaskunnan 73.000 torpasta.
Presidentti Kekkosen isä Juho Kekkonen, hankki asumisoikeuden torppaan kevättalvella 1900 ja muutti vaimonsa Emilian kanssa Pielavedelle kesällä samana vuonna. Perheen esikoispoika Urho Kaleva syntyi 3.9.1900.

Kekkoset muuttivat pois Pielavedeltä presidentin ollessa 6-vuotias. Tämän jälkeen rakennus koki monia vaiheita. Se vaihtoi usein omistajaa ja sen ulkoasua muutettiin niin, että rakennus oli lopulta kaksikerroksinen ja laudoilla vuorattu. Lepikko-säätiö hankki rakennuksen omistukseensa 1966, jonka jälkeen se museoviraston johdolla entistettiin siihen asuun, joka sillä oli Kekkosten siinä asuessa 1900 -luvun alussa.

Lepikon torppa ansaitsee paikkansa kansallisena muistomerkkinä jo pelkästään sen vuoksi, että se on maamme pitkäaikaisemman valtionpäämiehen syntymäkoti. Tämän lisäksi se kuvaa viime vuosisadan alun rakennusperinnettä ja elinolosuhteita.

Rillankivi

Rillankivi on siirtolohkere ja rajakivi Pielaveden, Pihtiputaan ja Pyhäjärven kuntien rajalla. Se on myös Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajapyykki.

Rillankivi on yksi vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajakivi ja se on museoviraston rauhoittama muinaismuisto.

Rillankiveltä lähtee 1.3- 5 km pitkä merkitty luontopolku, jonka lähtöpisteessä on laavu, tulipaikka ja wc.

Sähkökaappitaide

Löydät tarinat kunkin kaapin takana alhaalta. Sähkökaappitaidetta löytyy ympäri Pielaveden kirkonkylää.

Kaappi Torin laidalla, Pihlajien alla

”Eräs lääkäri on jäänyt monen paikkakuntalaisen mieleen, hän oli legendaarinen kunnanlääkäri Veikko Kolehmainen, joka oli virassa vuodesta 1931 vuoteen 1957.
Lääkärin puoliso Anna, puhui ruotsia. Suomea puhuessaan hän käytti monia kuvailevia ilmauksia. Kolehmaisilla oli matkalla mukana “eväkset”, kuten kaloillakin oli. Toisinaan perheessä syötiin “tähtiruokia”, joka tarkoitti tähderuokia. Kun tohtoria pyydettiin puhelimeen, hän saattoi vastata: “Ei, tohtori ei ole kotona, hän on ruumiin avastuksessa!” Tuosta lauseesta jäi perheen pariin ilmaus ruumiin avajaiset!

Lääkäritalon edessä oli Kolehmaisten tenniskenttä, Anna-rouvan kielessä tennismaila muuttui tennismaljakoksi.

Perheellä oli tapana kylätellä parempiosaisten tuttavien luona. Kyläläisten oli mielenkiintoista seurata perheen kulkua poluilla ja teillä.

Kolehmaisen perheellä oli oma ranta, jonne ei muut saaneet mennä.
Tohtori oli itse kova uimari, menestynyt jopa mestaruuskilpailuissa, ja kannusti lapsiaan harjoittelemaan. Valkoisen takit helmat vain liehuivat, kun tohtori juoksi rantaan sekuntikello kädessä ja komensi lapsiaan kilpaan.

Perheessä oli kotiapulainen, iältään n. 20-25-vuotias.
Teijun hyppyrimäki oli juuri valmistunut. Pojat kävivät siellä innokkaasti hyppäämässä ja kotiapulainen kuunteli kiinnostuneena poikien juttuja.
Kun kotiapulaisella oli seuraava vapaailta, hän meni Teijulle, kiipesi torniin ja hyppäsi puusuksilla alas mäestä.
Sitä näkyä olisi moni ihmetellyt, jos olisi sattunut paikalle! Kotiapulaisella oli hame päällä ja helmat vain vauhdissa hulmusivat.”


Tekijä Joni Virolainen

Kaappi Kulmittain torille, Kirjakulman talon vasemmalla puolella

”Keijo oli Rannankylän ala-asteella ollessaan koulun paras juoksija. Koulun urheilukilpailuissa kahden ylimmän luokan pojat juoksivat 800 metriä. Keijo pyyhkäisi keulille ja otti pian parinkymmenen metrin johdon ja veti tällä tapaa joukkoa ensimmäisen kierroksen. Toisen kierroksen alkaessa alkoi askel painaa ja vauhti hidastui. Toiset pojat kirivät innolla Keijon ohi. Takakaarteessa Keijo sain uusia voimia ja pinnisti lisää vauhtia niin, että ennen maalia venähti toisiin rakoa kymmenkunta metriä. Kilpailun jälkeen koulunjohtaja Matti Näsänen kysyi Keijolta: – Meinasitko kangistua?
– En, piästin vuan muuttii välillä etteen, että niilläkin oes ollu vähän mukavoo.”


Tekijät: Elsi Kantola ja Lilian Tissari

Kaappi Kirjaston edessä, tielle päin

”Puukoulun yläkerrassa oli 1960-luvulla kotitalousopetusluokka vaikka vesijohtoa ei sinne ollut vedetty.

Oppilaat valmistivat marjapuuroa jälkiruuaksi. Puurokattila vietiin ulkorappusille jäähtymään. Kuinka ollakaan, kattilaa ei hetken kuluttua ollutkaan. Ei näkynyt eläinten jälkiä, eikä mitään muutakaan katoamiseen viittaavaa. Hetken kuluttua huomattiin että kattila on rappujen edessä maassa ja vieläpä oikeinpäin. Oli talvi, rappusilla oli lunta ja jäätä, joten lämmin kattila oli liukunut omia aikojaan rappuselta toiselle ja lopulta alas asti.”


Tekijä: Aleksi Salminen

Kaappi Kirjaston edessä, kirjastoon päin

”Pielaveden pitäjän vankitupa rakennettiin Kyöstilän törmälle 1862. Vankisuojat olivat kooltaan niin pieniä ettei mies mahtunut seisomaan suorana sisällä, jopa kahleita käytettiin.

On kerrottu että Kyöstilässä kummittelee, olisivatko entisen vankilan asukit asialla. Nykyiset asukkaat kertoivat että kun heidän äänekäs perheensä muutti taloon, ei kummituksilla ole ollut mitään asiaa olla saman katon alla.

Pieksupetäjä kasvaa Kyöstilän oikealla puolella, lähellä taloa mäntyryppään keskellä. Se on kärsinyt, latvastaan erikoinen puu, jonka juurella on iso kivi ja vihreä luonnonsuojelumerkki. Rikollinen kiinnitettiin puun kylkeen lyötyyn aspiin nahkaremmillä tai tuohiköydellä käsistään riippumaan. Pieksäjällä oli 60-80 sentin pajuvitsapari, jolla rikollista lyötiin selkään. Lyönnin jälkeen vaihdettiin vitsat, rangaistuksena saattoi olla 20 tai jopa 40 paria lyöntejä.
Luonnollisesti rangaistusta kärsineen huuto kiiri kauas. Kerrotaan että eräs pieksettävä olisi kärsinyt  rangaistuksen ääneti, ja kun häneltä asiaa tiedusteltiin oli vastaus “En ole tullut Pielavedelle lukkarin vaaliin!”
Vankila-ajan jälkeen Kyöstilässä pidettiin mielisairaita.
Vuonna 1927 rakennus siirtyi Pielaveden seurakunnan omistukseen, ja siitä tuli Pikkupappila, kappalaisen virka-asunto.”


Tekijä: Julius Remes

Kaappi Helluntailaisten kirpputorin edessä

”Pielaveden nimismiespiirissä oli poliisiautona Volga-merkkinen henkilöauto. Auto palveli kunniakkaasti loppuun asti, mutta sitten tuli aika vaihtaa uusi auto. Vaihdettavat autot ajettiin Helsinkiin autovarikolle, josta saatiin uusi auto tilalle. Pielavedeltä vaihtoreissulle lähtivät ylikonstaapeli Teuvo Laukkanen sekä konstaapeli Tapio Malkki, joka toimi kuskina. Matka taittui kommelluksitta aina Mikkelin seutuville saakka, kunnes takapenkillä istunut Laukkanen koputti kuskia olkapäälle ja kehotti tätä lisäämään vauhtia, sillä ylikonstaapelin havaintojen mukaan auton takapyörä oli pyrkimässä auton ohi. Takapyörä oli irronnut ja kulki auton rinnalla. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin kuitenkin vahingoitta ja Pielavesi sai uuden poliisiauton.”


Tekijä: Immo Kantola

Kaappi Pappilantien ja Puustellintein kulma  (torilta Laivuriin päin)

”Kartanon omistaja, liikemies Petter Lyytikäinen piti kauppaa Saarelassa.
Hän rakennutti 1870-luvulla varastorakennuksen, makasiinin, Pielaveden kylän rantaan osittain veden päälle paalujen varaan. Tiettävästi rannankyläläiset olivat päättäneet ettei kukaan myy tai vuokraa maata Lyytikäiselle. Makasiiniin rahdattiin hevospeleillä Tuovilanlahteen laivalla tuotua tavaraa. 1880 makasiinin viereen rakennettiin Pielaveden Höyryvenhe Oy:n laivalaituri.
Kaupanpito Rantalassa alkoi 1886 Saarelan kaupan sivuliikkeenä. Matami Berglund hoiti kauppaa ja oli tarkka paikkojen siisteydestä ja kaupan väen huollosta. Hän opetti  kauppa-apulaisille hyvää käytöstä ja ruotsin kieltä, josta oli hyötyä liike-elämässä.
Rantala toimi monella tapaa ihmisten apuna, sieltä toimitettiiin mm. apteekkiasioita, odoteltiin laivaa ja käytettiin puhelinta.”


Tekijä: Tanja Mönkkönen

Taidelenkki

Taidelenkki on noin 3,4 kilometrin mittainen lenkki Pielaveden kirkonkylällä. Taidelenkin varrella on 25 ympäristötaideteosta sekä sähkökaappitaidetta.

Taidelenkki toteutettiin osana Kyläraittien Taidemuseo -hanketta.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Voit ladata Taidelenkin kartan alla olevasta tiedostosta.